torstai, 17. huhtikuu 2014

Vaihto Bloggeriin!

Heips! Siirsin blogini osoitteeseen http://rakaskotini.blogspot.com. Klikkaa osoitetta, pääset suoraan uuteen blogiini.

Kiitos Vuodatukselle ensiaskelista blogimaailmaan. Mietin vaihtoa pitkään, mutta lopulta pinnallisuus voitti. Hieman paremmat ulkoasuasetukset Bloggerissa:)

Tervetuloa uuteen blogiini!

sunnuntai, 13. huhtikuu 2014

Keittiön tuoleja...

Keittiön tuolit vaivaavat tällä hetkellä mieltäni kovasti. Sohvan lisäksi, mutta sen pistän vielä jonnekin takavasemmalle odottamaan. Kun on saanut tällaisen sisustuskärpäsen pureman, niin se tarkoittaa sitä, että koskaan ei ole oikein täysin tyytyväinen kotiinsa. Aina kun yhden asian saa korjattua ja muutettua mieleisekseen, löytyy toinen karmea epäkohta. Päättymätön kierre. Ja se tapahtuu hetkessä. Eilen keittiöntuolit olivat ihan ok, tänään ne ovat niin järkyttävät, että ihmettelee kuinka niitä on kestänytkin katsella näin kauan.

Ruokapöydän tuoleina on tällä hetkellä Muurahais- ja Seiskatuoleja muistuttavat halvat Pepper kopiot. Tuoleja on vain kaksi kappaletta, koska pöydän toisella sivulla on puinen sohva. Kaksi kivaa ja kaunista tuolia pitäisi siis saada. Jos varaa olisi ostaa mitkä tuolit tahansa, valitsisin luultavasti jonkin näistä kolmesta.

Eames%20DSR-normal.jpg 

Tapiovaara%20Domus-normal.jpg

artek%2066-normal.jpg

Ensimmäinen on Eamesin DSR, toinen Tapiovaaran Domus ja kolmas Artekin tuoli nr. 66. Olen pitkään haaveillut Eamesien tuoleista, mutta mieli alkaa kallistua pikkuhiljaa enemmän Domuksen ja 66:sen suuntaan kuitenkin. Yhtäkään näistä tuoleista ei ole tosiaankaan varaa hankkia, hyvä että edes varaa haaveilla. Domus on varsin hintava, eivätkä kaksi muutakaan jää pahasti jälkeen. Olisiko siis olemassa jokin klassikko, joka olisi kiva ja edullinen...  

Tapiovaara%20Fanett-normal.jpg

Ilmari Tapiovaaran Fanett. Pinnatuoli on niin tutun näköinen tuoli monelle, ettei sitä klassikoksi tai mitenkään erityiseksi ajattele. Tuolista on valmistettu paljon kopioita, mutta Askon valmistamat Fanett-tuolit tunnistaa yleensä Askon lapusta istuimen alla tai leimasta. Asko valmisti tuoleja miljoona kappaletta, joten monessa Suomalaisessa keittiössä on näillä tuoleilla istuttu ja istutaan edelleen. Aidossa Fanett-tuolissa on kuusi pinnaa, istuinosan etureuna kartuu alaspäin ja istuinosassa on kuoppa. Alkuperäisessä mallissa istuinosa oli jalopuuviilua ja muut osat maalattu mustiksi. Tuolin hinta ei liiku tähtitieteellisissä summissa, vaikka kyseessä olisi aitokin yksilö, ja minulle kävisi vallan mainiosti kopiokin. Ei muuta kuin Fanett-tuoleja metsästämään siis.

 

 

 

torstai, 10. huhtikuu 2014

Aurinkoa, kiviä ja CASA!

takapihalta%20002-normal.jpg

Arkipäivinä tahtoo kiirettä ja sen myötä väsymystä pukata, joten blogihommelit jäävät melkeimpä viikonlopuille. Tänään istahdin hetkeksi takapihan rappusille kameran kanssa ja otin muutaman kuvan. Tämä oli ainoa, joka suostui latautumaan. Otin kuvan myös auringosta:) Joku saattaa käsittää nämä minun angstailuni aurinkoisia säitä palvovia ihmisiä kohtaan niin, että en pidä auringosta. Pidän toki! En vain käsitä sitä, miksi joku haluaisi, että joka ikisenä päivänä paistaisi aurinko? Jos ei paista, niin voi herranperkele päivä on totaalisesti pilalla! Ei ole pilalla.

Kunnon ukkosmyrsky esimerkiksi on aivan mahtava juttu. Kesäisen sadekuuron jälkeistä tuoksua ei voita mikään. Syysmyrskyt, wau. Ensimmäinen lumisade, wow. Yksi Suomessa asumisen rikkauksista on neljä vuodenaikaa ja säiden vaihtelut. Ei taida minusta tulla Floridan eläkeläistä.

Niin, tämä kuva on takapihan vanhasta penkistä ja sen päällä olevista jutuista. Rakastan kiviä, kuten olen jo aikaisemminkin maininnut. Yritän aina etsiä mahdollisimman pyöreitä kiviä, mutta kaikki hieman erikoisen väriset tai muotoiset kelpaavat myös. Haluaisin saada takapihalle oikein ISON kiven! Sellaisen jonka päällä voisi istua. Veikkaan että jollakin tässä perheessä olisi asiasta erittäin eriävä mielipide. Päättelen sen siitä, että kuulen joka kesä kommentteja tyyliin, taasko sä raahaat sinne takapihalle lisää kiviä! Kiviä ei voi koskaan olla liikaa:)

Sellanen juttu muuten, että laitoin hakemuksen menemään, kun täällä Vuodatuksen sivuilla haettiin uusia CASA-bloggaajia ja minut hyväksyttiin!!! Jess!!! CASA Blogit ovat pääasiassa sisustusblogeja ja hieman ihmetytti, että minut valittiin, koska blogini on enemmän teksti- kuin kuvapainotteinen. Sisustusblogithan sisältävät yleensä enemmän visuaalista materiaalia kuin tekstiä. Olen kuitenkin iloinen, ylpeä ja vähän jännittynyt valinnasta:) Blogini siirtyy siis lähiaikoina CASA Blogeihin. Informoin teitä rakkaat lukijani (äitini, sisareni ja Rose:) muutoksista kun se on ajankohtaista, niin ette putoa kelkasta kesken matkan.

sunnuntai, 6. huhtikuu 2014

Eettistä ajattelua...

Edelliseen sohvajuttuun liittyen, minulla on eettinen ongelma ja ristiriita. Nimittäin tämä nahan käyttö huonekaluissa sekä sisustuksessa. Rakastan kauniisti kulunutta nahkaa huonekaluissa sekä rakastan lampaantaljoja sisustuksessa. Rakastan myös erittäin paljon eläimiä. Selvä ongelma on siis olemassa.

Jos miettisin asiaa pelkästään eettiseltä kannalta, meillä ei olisi nahkasohvaa, taljoja tai poronsarvia. Ei olisi muuta kuin synteettisiä materiaaleja ja lauma koiria. En ole valitettavasti kuitenkaan ihan niin ääripäiden ihminen. Pitäisi varmasti olla, mutta kun en ole. Tunnen myös vastustusta aina, jos joku on silmälaput silmillä tyylisesti ehdoton jonkin asian suhteen. Asiat ovat harvoin mustavalkoisia, useimmiten shades of grey.

Sohvien valmistuksessa käytetään tietääkseni ainakin naudan nahkaa. Lehmiä ei kuitenkaan kasvateta pelkästään sohvien päällisiksi, kuten ei myöskään lampaita pelkästään taljoiksi lattioille. Molempia kasvatetaan lihan takia (tai lehmiä maidon), ja nahka on sivutuote joka hyödynnetään. En tiedä onko asia yhtään hyväksyttävämpi näin ajateltuna, joidenkin mielestä on, toisten taas ei. Turkistarhausta vastustan erittäin jyrkästi. Eläinten kasvatus pelkästään turkin takia ja rääkkäys pienessä häkissä, on ehdottomasti ei! Jos täällä olisi turkistarha lähellä, kävisin kettutyttöilemässä siellä ihan varmasti.

Olenko siis kaksinaismoralisti? Toisaalta vastustan eläinten tappamista henkeen ja vereen, toisaalta istun nahkasohvalla?Tulisin erittäin hyvin toimeen ilman yhtään nahan- ja taljanpalasta tai broilerin hunajaleikettä. Jos pitäisi valita joko eläimet tai totaalinen kieltäytyminen kaikesta, mikä on eläimestä valmistettua, myös ruoka, niin valinta olisi erittäin selvä. Eläimet mieluiten elävinä.

Jään kamppailemaan tämän asian kanssa edelleen. Jokin sisimmässäni sanoo, että jos koira makaa lattialla taljan päällä, siinä on jotain ristiriitaista. Samalla alkukantainen ininä jostain takavasemmalta viestittää, että koirat ja ihmiset ovat maanneet taljoilla tuhansia vuosia.

 

 

 

 

 

lauantai, 5. huhtikuu 2014

Sohvahaaveiluja...

No en käynyt tänään huonekalukaupassa. Halusta ei ole kiinni, vaan ikuisesta budjettivajeesta. Uuden sohvan saan näillä näkymin unohtaa, mutta haaveillahan aina voi.

 

imagessohva3-normal.jpg

Nimet%C3%B6nsohva-normal.jpg

sohva2-normal.jpg

Tässä muutama sohva, joista ottaisin minkä vain heti paikalla! Haluaisin siis ruskean kolmenistuttavan nahkasohvan, jos se jäi epäselväksi:)

Olen aina sanonut, että niin kauan kun samassa taloudessa kanssani asuu mies, pieniä lapsia tai koiria (tässä järjestyksessä) meille ei tule kangassohvaa. Nahkasohva on ainut vaihtoehto. Se on kaikkein helpointa pitää puhtaana. Useimmissa kangassohvissa on nykyään pestävät irtopäälliset, mutta pesisin ne luultavasti puhki puolessa vuodessa, joten sekään ei toimisi. Aito nahkasohva sitä paitsi paranee vanhetessaan. Elämänjäljet vain lisäävät sen viehättävyyttä. Joidenkin mielestä nahka on kylmä vaihtoehto, mutta ei minun mielestäni. Makuasia. Kovin ovat kauniita nämä kolme. Huokaus!