perjantai, 14. maaliskuu 2014

Tv-ohjelmia ja itsetutkiskelua...

Muutamaan päivään ei ole tullut kirjoiteltua. Syy on Mustien leskien. Oli pakko katsoa ennakkoon kaikki jaksot Ruudusta. Se on HYVÄ sarja. Suosittelen! Kerrankin on suomessa osattu tehdä mustaa huumoria. Henkilöhahmot ja tarina ovat aivan loistavia. Minä ainakin tykkäsin ihan kybällä.

Pitäisi varmaankin laittaa tuohon alun esittelyyn myös, että telkkariaddikti. Olen nimittäin. Ollut aina. Ihan penskasta saakka olen tuijottanut töllöä erittäin mielelläni. Ensimmäisenä tulee mieleen, kun olimme kaverini kanssa ulkona meidän pihalla ja minulla oli kauhea hätä päästä katsomaan Kallen kiipeilypuuta. Eikö toi kaveri tajua lähteä himaansa??? Olin varmaankin noin 10-11 vuotias. Muistan myöskin katsoneeni vielä pienempänä suomalaisia tv-näytelmiä sekä Hanskia. Ja kaikki lastenohjelmat katsoin melko varmasti.

Se on vähän arveluttavaa kertoa katsovansa paljon televisiota. Se on nimittäin jotenkin rahvaanomaista ja olisiko jopa laiskan ihmisen merkki. Eikö nyt löydy TÄRKEÄMPÄÄ tekemistä kuin katsoa telkkaria. Varmasti löytyy. Mutta kun ei kiinnosta. Kiinnostaa katsoa telkkaria. Sekin on jännää, että suomalainen katsoo keskimäärin 3 tuntia telkkaria päivässä tutkimusten mukaan, mutta kukaan ei taatusti sano töissä seuraavana päivänä, että katsoimpa eilen illalla ihan vaan telkkua kolme tuntia. En pessyt pyykkiä, tehnyt ruokaa, käynyt bodypumpastangajoogaspinningtunneilla, lukenut Sotaa ja Rauhaa, meditoinut ja mennyt nukkumaan yhdeksältä. Ei, katsoin kolme tuntia telkkaria.

Millä saa ajatukset parhaiten pois päivän huolista, ellei katsomalla Emmerdalea. Kyllä omat murheet kutistuu sen kylän ihmisten murheiden rinnalla. Maajussille morsian tulee parhaillaan ja Farmi. Olen tosi-tv ohjelmien ystävä. Kyllä, myönnän sen. Rakastan Big Brotheria. Tänään taisi tulla ensimmäinen mainos, että se tulee taas syksyllä. Hieman jo ehdin pelätä, että se lysti loppui viime kauteen. Saan taas hommata 24/7 ja katsoa sydämeni kyllyydeltä tosi-tv:tä. Jes! Big Brotheriinhan oikein kulminoituu halveksunta tosi-tv ohjelmia kohtaan. Sitä jos katsot, sinulla ei tod ole elämää! Kyllä minulla mielestäni on, ja BB tuo mielenkiintoisen lisän siihen. Monen on vaikea ymmärtää, niiden jotka eivät katso, miten mielenkiintoinen se formaatti on psykologiselta kantilta. Ihan huippu. En tiedä katsovatko nuoremmat ihmiset sitä siksi, että viina virtaa ja saattaa paljas tissi vilahtaa, mutta uskallan väittää, ettei ainakaan minun ikäisiäni katsojia ne asiat kiinnosta, vaan se psykologinen puoli.

Ihminenhän on kiinnostava. En vain useinkaan jaksa ihmisiä livenä kovinkaan pitkään. Siis tuntemattomia ihmisiä. Perhe ja sukulaiset (?) ovat asia erikseen. En saa ihmisistä yleensä energiaa, vaan he tuntuvat vain vievän sitä. Poikkeuksiakin toki on. Jotkut kokevat asian juuri päinvastoin. Siinä saattaa olla yksi syy, miksi katson mieluummin Big Brotheria, kuin juoksen joka ikisellä kansalaisopiston kurssilla (öljyvärimaalauskurssia kokeiltu sekä Hangossa, että Juvalla. Noup!), tai kaiken maailman kissanristiäisissä. Taidan olla epäsosiaalinen introverttierakko.

Television katselemiselta pitää jäädä aikaa toki muuhinkin, kuten lukemiseen, jota aion seuraavaksi tehdä. Alexander Söderbergin Andalusialainen ystävä olisi vuorossa. Palaillaan.

 

sunnuntai, 9. maaliskuu 2014

Mummolenkkeilyä ja en halua!

blogiin%20011-normal.jpg

 

Kotoilupäivä. Sisustuslehtiä, sekä uusi Hanni Koroman ja Sami Sykön Avaimia ajattomiin suomalaisiin sisustuksiin.

Mummolenkki (tulee siitä, että Martti on tyttäreni koira, ja minä olen siis luonnollisesti Martin mummi ja Maisa alkaa olla mummoiässä) tehtiin Maisan kanssa, kun tytär taasen kävi kaupunkilenkillä Martin kanssa. Maisa ei  tykkää kävellä kaupungilla, eikä oikein jaksakaan enää, joten me mummolenkkeillään välillä kahdestaan. Haistellaan jokainen ruohonkorsi ja fiilistellään.

Väärinkäsitysten välttämiseksi, lenkitämme koirat joka päivä. Emme vain sunnuntaisin kun aurinko paistaa. Pitäiskö minun taas avautua auringonpaisteesta? Yleisesti ottaen ärsyttää, kun ihmiset suorastaan rynnistävät ulos lauantaisin ja varsinkin sunnuntaisin klo 10.00. Siis, jos aurinko paistaa. Hieman maltillisemmin, jos ei paista. Kaikilla hirveä hätä vetää se tuulipuku päälle ja ulos kolmen tunnin lenkille. Koska on suunnuntai ja aurinko paistaa, kunnon kansalaisen kuuluu tehdä niin. Paskat. Vedän pimennysverhon alas ja katson sisustusohjelmia Liviltä.

Ulkoilla voi kaikilla keleillä. Se on oikeasti pukeutumisesta kiinni. Muistan, kun aikoinaan sauvakävelimme ahkerasti sisareni kanssa ja eräänkin kerran myös vesisateessa. Silloinen työkaverini näki meidät kerran, ja kuulin seuraavana päivänä, että hullut sauvakäveli vesisateessa! What!? Onko se kiellettyä?

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kaikki kirjoittamattomat ja kirjoitetut säännöt, miten elämää pitäisi elää, alkavat ärsyttää. Tulee oikein uhma päälle. En halua. Teen niin kuin itsestäni parhaalta tuntuu. Katsoin tänään Toisenlaiset frendit, ja siinä Mikko oli vierailulla museossa Porvoossa. Kun häneltä kysytiin halusiko hän jotain tiettyä, hän vastasi aina, en halua, ellei hän halunnut. Minäkin haluan yhä useammin vastata, en halua.  

 

 

 

 

 

lauantai, 8. maaliskuu 2014

Hyvää Naistenpäivää!

blogiin%20019-normal.jpg

 

HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ KAIKILLE IHANILLE NAISILLE!

Kukat ostin ihan itse. Niitä ei enää, kohta 24 vuoden kokemuksella, kannata jäädä odottelemaan. Mies paistaa silakoita ja laukaisi juuri palohälyttimen. Kauhea katku ja meteli. Koirat haukkuu vielä lisäksi. Hieno alku päivälle:)

lauantai, 8. maaliskuu 2014

Suuttumusta ja outoja juttuja...

Nytpä sapettaa hiukan. Olen useaan otteeseen yrittänyt tallentaa kuvia tämän blogin kansioon, mutta ei. Jatkuvasti lykkää tekstiä, että virhe tai serveri ei ole käytössä. Miten tässä mitään blogia pitää, jos kuvat ei lataudu silloin kun haluaa??? Odottelenko rauhallisesti ja kokeilen joka päivä, mahtaakohan tänään ladata? Ei. No, mahtaisiko tänään onnistua? Ei vieläkään... Kolme viikkoa myöhemmin. Ei vieläkään...

Kävin katsomassa miltä Googlen Blogger vaikuttaisi, jos vaihtaisin blogini sinne. Silmille hyppää semmoinen sekasotku, että hirvittää. Niinhän tämänkin aloituksen kanssa oli ensin sormi suussa, mutta otin sen pois sieltä ja aloin näpytellä. Avautui sitten pikkuhiljaa. Bloggerissa tuntuu olevan niin paljon tavaraa ja sitäsuntätä, että empä tiedä? Ulkoasua saisi varmaankin vaihdeltua paljon monipuolisemmin kuin täällä Vuodatuksessa, mutta toisaalta pidän aika simppelistä (vähän niin kuin itsekkin olen, eli hyvin passaa) ulkoasusta, joten pelkästään sen takia en lähtisi vaihtamaan. Olen tainnut jo kotiutua tänne Vuodatukseen:)

Silti suututtaa, kun kuvat eivät lataudu, ja jos huomenna ei homma pelitä, lähtee ylläpidolle noottia!

Ostin tänään 2 valkoista kukkaruukkua ja 2 murattia. Kukkarukat. Selviämismahdollisuudet tässä huushollissa ovat minimaaliset. En tajua kukkia??? Useimmille kukille ilmeisesti riittää kastelu kerran viikossa ja niin toimin. Silti ne kaikki kuolee. Aina. Jos ostan kukan kukkakaupasta, tärkein kysymys kukkakauppiaalle on, onko se kestävä ja helppohoitoinen ja viihtyykö se hämärissä olosuhteissa. Koska pidän murattityyppisistä kukista, vastaus on yleensä kyllä. Ei ne viihdy meillä silti ikinä.

Ostan kukan aina ulkonäön ja edellisten kriteerien perusteella, ja kerran ostin Jasmiinin, joka oli kasvatettu ympyrän muotoon. Se oli kaunis ja pieniä valkoisia kukkanuppuja täynnä. Eräänä aamuna herättyäni, ihmettelin keittiöön mennessäni, miksi siellä haisee ihan kissanpissalle? No se Jasmiini. Oikeasti ihan kauhea haju. Kukka oli niin nätti, että eihän sitä hajun takia viitsinyt pois heittää, joten nypin kaikki tuoksuvat kukkivat kukat pois. Eikö fiksua? No, vähän mietin sitä tehdessäni, että hitto mä olen outo tapaus.

Tyttäreni sanoi sitä samaa minulle tänään, kun olin tosiaan ostanut ne 2 valkoista ihan tavallista suojaruukkua kukille ja sitten päätin, että ne on liian tavallisia ja siistejä. Eikös mitä, kaapeista kaivamaan kaikkien sisustajanaisten vakiovarusteisiin kuuluvaa hiekkapaperia. Joka oli loppu. Kauppaan ei nyt jaksaisi lähteä hakemaan, joten iso metallinen viila, tai mikä liekkään nimeltään, työkalupakista ja eikun sillä hinkkaamaa ruukkua tiskipöydän päällä. Kauhea äänihän siitä lähtee. Tytär söi juuri silloin keittiön pöydän ääressä, ja sanoi, että voisitko odottaa edes sen verran, että olen syönyt ja jatkat sitten. Oikeesti, kuinka moni äiti tekee tommosta. Kyllä sä olet outo. Ei siinä mun mielestä ollut mitään outoa?

 

 

  

 

tiistai, 4. maaliskuu 2014

Asetelma ja kauniita maisemia...

_3040294blogiin-normal.jpg

 

 

Olohuoneen konsolipöydän juttuja hieman päivitelty ja kuvia, voi niitä kuvia taas kerran otettu!

 

 

 

 

 

 

_3040282blogiin-normal.jpg

 

_3040286blogiin-normal.jpg

 

 

Koska asun Hangossa ja pidän blogia, luultavasti oletetaan, että blogini tulvii kauniita aurinkoisia kuvia merestä, rannoista ja kauniista maisemista.

Ei tulvi. Ainakaan ennen kuin opin kuvaamaan. Tässä kaksi kuvaa Hankolaiselta takapihalta maaliskuussa.