Mainitsin edellisessä jutussa, että en pidä mistään kovin pikkusievästä. Tarkoitin sillä posliinieläinhahmoja (figuriineja?), tekokukkia (yäk!, vaikka niitäkin on nykyään yllättävän aidon näköisiä), reissuilta hankittua matkamuistotilpehööriä, pikkuisia söpöjä juttuja, joilla jotkut täyttävät kirjahyllynsä ja joita täytyy ripotella kaikille mahdollisille vapaille pinnoille. Makunsa toki kullakin, ja jos sadan kappaleen posliinikoirakokoelma hyllyssä tekee onnelliseksi, niin kaikin mokomin.

Pidän koriste-esineistä (sisustusesineet lienee parempi sana) ei pidä käsittää väärin, pidän erittäinkin paljon. Niitä pitää olla, koska ne ovat sisustuksessa tärkeä elementti tunnelmanluojina. Itse tykkään kovasti, että olohuoneen senkin, sekä konsolipöydän päällä on asetelma. Asetelmat ovat SE juttu! Tähän tuo oman haasteensa se, että talossa asuu mies.

Miehet eivät asetelmista eivätkä sisustamisesta juurikaan piittaa, useimmat ainakaan. Kaikki vaakatasossa olevat pinnat on heidän mielestään tarkoitettu epämääräisten paperien, johtojen, nippeleiden ja nappeleiden säilytyspaikaksi. Sekä muurahaismyrkkypullon ja teippirullan. Nämä "esineet" eivät sovi pinnoille joilla on asetelma! Sellaiset jutut on tarkoitus pistää kaappiin ovien taakse. Siksi kaapit ja ovet on keksitty! Onneksi mies ei harrasta autonkorjausta, kuten erään ystäväni. Moottorin osat eivät kaunista kenenkään olohuoneen hyllyjä ( ei mennä nyt tässä vaiheessa indrustriaaliseen tyyliin ollenkaan).

Joudun siis säännöllisin väliajoin poistamaan epätoivotun aineksen senkin päältä, jotta kynttiläni ja muut asetelmaani kuuluvat jutut pääsevät oikeuksiinsa. Turha varmaan sanoakaan, kuinka monta keskustelua on käyty tavaroista, jotka olen "piilottanut". Pidän siitä, että asetelma on runsas. En ole missään suhteessa minimalisti, mitä tulee sisustamiseen. Vaikka en pidä pikkusievästä krääsästä, pidän esineistä. Kaikki sisustushullut pitävät, veikkaisin.

Sisustuksessa saa mielestäni olla suht runsaasti elementtejä. Vaikka joskus kyllästynkin tavarapaljouteen ja mielessäni siintää minimalistisempi koti, kohtaus menee yleensä nopeasti ohi. En vain viihdy kodissa, josta kaikki "ylimääräinen" on karsittu pois. Lisäksi tämän asunnon lastulevyseiniin ja kopperoiseen olemukseen sekä halpaan laminaattilattiaan, ei minimalismi oikein pure. Se tyylisuunta vaatisi sitä arkkitehtuuria, tilaa ja itsessään kauniita seinä-ja lattiapintoja, joita ei tarvitsisi yrittää häivyttää tavara-ja huonekalupaljoudella.

Asetelmia siis löytyypi, ja napsuttelin tänään  olohuoneen senkin päällä olevasta asetelmasta kuvan, mutta se ei ole kuulemma vielä synkronoitunut (odotellaan), joten liitteenä oleva kuva on makuuhuoneen kirjahyllyn päällä olevasta asetelmasta. Sisususkirjat must juttu ja kerään matkamuistoiksi kiviä (ennemmin kuin sitä matkamuistokrääsää), paitsi että en matkustele. Kivet ovat, tätä yhtä laatikossa olevaa yksilöä lukuunottamatta, sisareni minulle matkoiltaan roudaamia. He matkustelevat paljon ja pyydän aina tuomaan kiven, jos suinkin muistavat. Irrallinen kivi on makamuisto Englannista. Cambridgestä, jossa kävin muutama vuosi sitten serkkuni perheen luona vierailulla. Ainut ulkomaanmatkani. Rakastan Englantia! En tiedä miksi? Olen päätellyt, että olen edellisessä elämässäni ollut englantilainen. Siksi maa tuntuu niin ihmeen kotoisalta ja rakkaalta. Tiedä häntä sitten, miten on asian laita. Rakastan myös englantilaista runsasta sisustutyyliä ja tummia, maanläheisiä värejä. Jatkampakin ehkä siitä aiheesta, seuraavassa vuodatuksessani! :)