P2230138blogiin-normal.jpg

 

Voi hitsinpimpulat että kuvaaminen voi olla vaikeaa! Vaikka käytän näitä tänne räpsimiäni kuvia kuvankäsittelyohjelman kautta, en saa näitä näyttämään hyvältä. En siis osaa kuvata, enkä käyttää kuvankäsittelyohjelmia. Hitsin hieno asia blogini kuvamateriaalin kannalta. Huoh!

Kuvauskohteetkaan eivät tietysti ole sisustuslehtikamaa, mutta hyvä kuvaaja saa rupusemmakin pirtin näyttämään loistokkaalta viiden tähden hotellilta. Arvostukseni on kova valokuvauksen ammattilaisia kohtaan (kumarrus).

Valaisinasiaan. Kuvassa näkyvät kaksi valaisinta, ovat kotini ainoat desingesineet, Yki Nummen sunnittelemat Lokki, keittiössä (pienempi versio) sekä myöskin Yki Nummen pöytävalaisin Modern Art. Lokki on todellinen sisustusklassikko ja sen voikin bongata melkeimpä jokaisesta sisustuslehdestä jonka sattuu avaamaan.

Rakastan valaisimia! Valitettavasti varallisuuteni ei salli minun hankkia kaikkia niitä ihanuuksia joita maailma valaisinten muodossa tarjoaa. Ei edes murto-osan murto-osaa, mutta yritän sisukkaasti elää sen asian kanssa.

Nämä valaisimet on jo vuosia sitten hankittu, ja minun aarteitani. Pöytävalaisimella on hieman värikkäämpi historia, kuin kattovalaisimella, joka on saanut roikuksia rauhassa. Siihen muuten tulee sytytettyä valo. Vihjaan nyt siihen, kun sanoin että kotonani ei juurikaan kattovaloja sytytellä, niin keittiö on sellainen paikka, jossa yleisvaloa toki tarvitaan silloin tällöin. Tosin usein käy niin, että mies lähtee keittiöstä ja jättää valot päälle (hän kyllä sytyttelee kattovalaisimia, mutta minä sammuttelen niitä samaan tahtiin) ja kun minä menen sinne, sammutan valon. Ihme pimeä hiippari.

Pöytävalaisin tosiaan käväisi pikku reissulla, eräänä päivänä. Se alkoi temppuilemaan, poksautteli lamppuja sitä mukaan kun niitä siihen laitoin. Mies otti lampun mukaansa töihin, ajatuksena viedä se sähköosastolle korjattavaksi. Sähköosaston porukat eivät olleet tullet vielä töihin, joten mies jätti lampun oven taakse odottelemaan ja poistui paikalta. Lamppu ei sitten hänen palatessaan ollutkaan enää sähköverstaan oven edessä. Voisin kuvitella, että siinä tilanteessa iski pienoinen hätäännys. Hän tietää kyllä, että lamppu ei ole ihan parin kympin arvoinen. Etsivä löytää, ja lamppu löytyi lopulta roskiin menevästä kasasta. Talonmies oli katsonut ohimennessään, että jaahas, sähköosastolta heitetty ulos jotain roskiskamaa, vienpä mennessäni. Apuva!

Poloisella on nyt jalassaan komeita naarmuja, mutta onneksi jäävät kuvun alle piiloon. Ensin harmitti niin pirusti, mutta ei se niin vakavaa ole. Se on kuitenkin vain esine.

Penkin tai pöydän, ihan miten vaan, joka on tässä kuvassa, olen tehnyt ihan itse. Aikoinaan piti ehdottomasti saada eteiseen vanha keittiön penkki. Ei löytynyt sopivan kokoista/hintaista, joten ajattelin tehdä itse. Sain sisareni mieheltä vanhan ajopuun (Hangon rannoilla kelluskellut) ja heidän mansikkamaaltaan vähän paksumpaa puutavaraa penkin jaloiksi, ja vualaaaa! Piti olla väliaikaisratkaisu kunnes löydän sopivan penkin, mutta siinä se on muutaman vuoden jo nökötellyt.

Tyttäreni sanoi tänään, että ei sinne blogiin tarvitse joka päivä kirjoittaa. Mutta kun mä haluun!!! :)