Kurkistetaan tyttären huoneeseen. Tämä huone on mielestäni asunnon viihtyisin. En tiedä miksi? Se on tietysti selvää, että ainakin siksi koska se on elämäni rakkaimman ihmisen huone, mutta muutenkin olen viihtynyt tässä huoneessa aina parhaiten. Tyttäreni ehti asua jo vuodenpäivät poissa kotoa, ja omin huoneen heti itselleni telkkarihuoneeksi. Elämässä tapahtuvien koukeroiden takia hän muutti takaisin kotiin ja pakko myöntää, että pikkiriikkisen kirpaisi aluksi menettää ihan oma huone. No se tunne ei kauan kestänyt. Sainhan jatkoaikaa sille, että saan pitää lapseni vielä kotona. Tosin joudun jokin päivä käymään uudestaan läpi sen, kun linnunpoikanen lepattelee pois pesästä. En halua ajatella sitä vielä.

Huoneen viihtyisyydestä kertoo sekin, että kun tytär pääsi ripille, niin olohuoneen sijasta kaikki tuntuivat istuvan juuri tässä huoneessa. Siitä on kuvakin, jolle on naurettu monesti. Asunnon pienimpään huoneeseen ahtautunut suurin piirtein koko juhlaväki. Joillakin huoneilla ja asunnoilla nyt vaan on hyvä ja lämmin sielu.

Vanhat puulaatikot on ihania.

Tytär tykkää pöllöistä.