Nuhaa taitaa pukata. Tytär on flunssailut jo 4 päivää, olen odotellut vuoroani. Inhoan flunssaa (typerästi sanottu, kukaan ei taatusti tykkää flunssasta), ja heti ensioireiden ilmaannuttua alan juoda inkivääri-sitruuna-hunaja-Finrexin-juomaa. Nam. En tiedä onko tuosta yhdistelmästä varsinaisesti apua, mutta kuuma juoma on aina hyväksi flunssassa.

Tänä iltana räpsytelty taas kuvia. Voisi sanoa, että filmirullallisen verran jos vanhanaikaiset kamerat olisivat vielä käytössä. Ja kokonaista 1 kuva oli suht` kelvollinen. Huomisesta tuli yllättäen vapaapäivä, joten räpsiminen jatkuu. Sanoin tyttärelle, että arvaappa mitä teen huomenna koko päivän? Vastasi, että siivoat? No en. Otat kuvia? Joo. No kyllä mä sen arvasin, mutta olisin toivonut sitä ensimmäistä! Hah, hah.

Kyllä mä vähän siivoankin.

Sanoo entinen siivoushullu. Ihminen näet muuttuu elämänsä aikana. Ei sitä usko parikymppisenä, kun vanhempi ja viisaampi niin sanoo, mutta totta se on. Ja onneksi muuttuu. Olisi ihan kauheaa olla aina parikymppinen. Notkeavartaloinen, terhakkatissinen ja rypytön.

Piti oikeastaan avautua tästä sisustusinnokkuudestani. Olen siis aina, kuten olen maininnutkin, tykännyt kovasti kyseisestä asiasta ja olen saanut jopa kokeilla pienessä mittakaavassa sisustussuunnittelijan hommia. Veljeni avovaimoineen "palkkasi" minut muutama vuosi sitten sisustamaan heidän lastensa huoneet. Tietyllä budjetilla sain tehdä mitä halusin. Se oli ihanaa. Suunnittelu, ostoksillakäyminen ja toteutus. Nautin joka hetkestä.

Ompelin jopa verhot molempiin huoneisiin, vaikka inhoan ompelemista. Tein sisustustaulut kankaasta. Valitsin valaisimet, matot, tyynyt, sisustusesineitä. Huonekalut pysyivät samana, mutta pistin veljeni sahaamaan yhdestä sängystä päädyt pois ja yhden hyllykön maalasin. Olivat oikein tyytyväisiä lopputulokseen. Ihan oikeasti. Huoneet ovat muuttuneet sen jälkeen, kun lapset ovat kasvaneet, mutta muistelen vieläkin lämmöllä sitä projektia.

Sisareni perhe osti muutama vuosi sitten uuden sohvakaluston. Aiemmin heillä oli kulmasohva, mutta nyt kotiin tuli kolmen istuttava sohva ja 2 nojatuolia. Siinäpä olikin sitten tenkkapoo vastassa. Olivat käännelleet, väännelleet ja siirrelleet niitä, mutta ei ollut löytynyt sopivalta tuntuvia paikkoja. Sisareni soitti minulle. Minä innokkaana ryntäsin heti paikalle ja siirtelin hieman. Tälläkin hetkellä ovat samoilla paikoilla, mihin silloin laitettiin.

Nautin siis jonkinlaisesta sisustusgurun asemasta lähisukulaisteni parissa:) Sisarelleni olen ostellut joskus myöskin sisustusesineitä ja äitini kanssa valitsin hänen olohuoneensa tehosteseinän värin. Mieheni sisaren mökillä laitoin kesänä eräänä, saunan pukuhuoneen/vierashuoneen uuteen uskoon. Yhdessä aloitimme mieheni sisaren kanssa maalaushomman, ja hän olisi ehkä halunnut jopa jatkaa sitä itse, mutta eikös mitä! Tehosisustusexpertti iski kyntensä kohteeseen. Maalasi loppuun, kaiveli vajat ja varastot sekä sisusti. Esitteli luomuksensa kuin paraskin "Tervetuloa mökin pukuhuoneeseen" ohjelman sisustussuunnittelija! Tykkäsi ne siitä.

Lopettelun paikka ja dekkarin vuoro. Harlan Cobenin "Lupaa ja vaikene" on yöpöydällä tällä hetkellä ja erittäin, erittäin vangitseva tarina taas kerran kyseiseltä herralta. Kirjailija kuuluu ehdottomiin suosikkeihini. Luen taas, kunnes silmät luppasee. Öitä.