Alkaa sitä olla kevättä rinnassa jopa minullakin. Vaikka suhtaudunkin känkkäränkkämäisesti kaikkeen kevä- ja kesä hypetykseen, näin syysihmisenä, niin kyllä se auringonvalo luikahtaa meikäläisenkin käpyrauhaseen. Tai jonnekin. Tänään oli todella ihana kevätpäivä. Katsoin ikkunasta.

No vitsi, vitsi. Pulu hurlutteli jossakin, kun olin koiruuden kanssa ulkona ja se ääni saa oloni niin perin haikeaksi. Huhtikuussa kolmisen vuotta sitten, kun olimme Englannissa Cambridgessa, pulut tuntuivat huhuilevan vähän jokaisella katolla ja se ääni on yhdistynyt sen jälkeen ehdottomasti Englantiin. Jokainen pulun luikautus keväisin riipaisee sydämestä ja kaukokaipuu valtaa mielen.

Kätevää, että kaukokaipuuni kohde on vain noin kolmen tunnin lentomatkan päässä. Sinnehän lentelisi suht` helposti. Teoriassa. Voi kumpa elämä olisi jokus enemmän sitä teoriaa, eikä käytäntöä.

Ehkäpä joku kaunis kevätpäivä lentelen taas Englantiin kuuntelemaan puluja. Sitä odotellessa täytyy tyytyä ihan näihin kotimaisiin purluttajiin. Kaunista kevättä kaikille!