Kotoilupäivä. Sisustuslehtiä, sekä uusi Hanni Koroman ja Sami Sykön Avaimia ajattomiin suomalaisiin sisustuksiin.

Mummolenkki (tulee siitä, että Martti on tyttäreni koira, ja minä olen siis luonnollisesti Martin mummi ja Maisa alkaa olla mummoiässä) tehtiin Maisan kanssa, kun tytär taasen kävi kaupunkilenkillä Martin kanssa. Maisa ei  tykkää kävellä kaupungilla, eikä oikein jaksakaan enää, joten me mummolenkkeillään välillä kahdestaan. Haistellaan jokainen ruohonkorsi ja fiilistellään.

Väärinkäsitysten välttämiseksi, lenkitämme koirat joka päivä. Emme vain sunnuntaisin kun aurinko paistaa. Pitäiskö minun taas avautua auringonpaisteesta? Yleisesti ottaen ärsyttää, kun ihmiset suorastaan rynnistävät ulos lauantaisin ja varsinkin sunnuntaisin klo 10.00. Siis, jos aurinko paistaa. Hieman maltillisemmin, jos ei paista. Kaikilla hirveä hätä vetää se tuulipuku päälle ja ulos kolmen tunnin lenkille. Koska on suunnuntai ja aurinko paistaa, kunnon kansalaisen kuuluu tehdä niin. Paskat. Vedän pimennysverhon alas ja katson sisustusohjelmia Liviltä.

Ulkoilla voi kaikilla keleillä. Se on oikeasti pukeutumisesta kiinni. Muistan, kun aikoinaan sauvakävelimme ahkerasti sisareni kanssa ja eräänkin kerran myös vesisateessa. Silloinen työkaverini näki meidät kerran, ja kuulin seuraavana päivänä, että hullut sauvakäveli vesisateessa! What!? Onko se kiellettyä?

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kaikki kirjoittamattomat ja kirjoitetut säännöt, miten elämää pitäisi elää, alkavat ärsyttää. Tulee oikein uhma päälle. En halua. Teen niin kuin itsestäni parhaalta tuntuu. Katsoin tänään Toisenlaiset frendit, ja siinä Mikko oli vierailulla museossa Porvoossa. Kun häneltä kysytiin halusiko hän jotain tiettyä, hän vastasi aina, en halua, ellei hän halunnut. Minäkin haluan yhä useammin vastata, en halua.