Nytpä sapettaa hiukan. Olen useaan otteeseen yrittänyt tallentaa kuvia tämän blogin kansioon, mutta ei. Jatkuvasti lykkää tekstiä, että virhe tai serveri ei ole käytössä. Miten tässä mitään blogia pitää, jos kuvat ei lataudu silloin kun haluaa??? Odottelenko rauhallisesti ja kokeilen joka päivä, mahtaakohan tänään ladata? Ei. No, mahtaisiko tänään onnistua? Ei vieläkään... Kolme viikkoa myöhemmin. Ei vieläkään...

Kävin katsomassa miltä Googlen Blogger vaikuttaisi, jos vaihtaisin blogini sinne. Silmille hyppää semmoinen sekasotku, että hirvittää. Niinhän tämänkin aloituksen kanssa oli ensin sormi suussa, mutta otin sen pois sieltä ja aloin näpytellä. Avautui sitten pikkuhiljaa. Bloggerissa tuntuu olevan niin paljon tavaraa ja sitäsuntätä, että empä tiedä? Ulkoasua saisi varmaankin vaihdeltua paljon monipuolisemmin kuin täällä Vuodatuksessa, mutta toisaalta pidän aika simppelistä (vähän niin kuin itsekkin olen, eli hyvin passaa) ulkoasusta, joten pelkästään sen takia en lähtisi vaihtamaan. Olen tainnut jo kotiutua tänne Vuodatukseen:)

Silti suututtaa, kun kuvat eivät lataudu, ja jos huomenna ei homma pelitä, lähtee ylläpidolle noottia!

Ostin tänään 2 valkoista kukkaruukkua ja 2 murattia. Kukkarukat. Selviämismahdollisuudet tässä huushollissa ovat minimaaliset. En tajua kukkia??? Useimmille kukille ilmeisesti riittää kastelu kerran viikossa ja niin toimin. Silti ne kaikki kuolee. Aina. Jos ostan kukan kukkakaupasta, tärkein kysymys kukkakauppiaalle on, onko se kestävä ja helppohoitoinen ja viihtyykö se hämärissä olosuhteissa. Koska pidän murattityyppisistä kukista, vastaus on yleensä kyllä. Ei ne viihdy meillä silti ikinä.

Ostan kukan aina ulkonäön ja edellisten kriteerien perusteella, ja kerran ostin Jasmiinin, joka oli kasvatettu ympyrän muotoon. Se oli kaunis ja pieniä valkoisia kukkanuppuja täynnä. Eräänä aamuna herättyäni, ihmettelin keittiöön mennessäni, miksi siellä haisee ihan kissanpissalle? No se Jasmiini. Oikeasti ihan kauhea haju. Kukka oli niin nätti, että eihän sitä hajun takia viitsinyt pois heittää, joten nypin kaikki tuoksuvat kukkivat kukat pois. Eikö fiksua? No, vähän mietin sitä tehdessäni, että hitto mä olen outo tapaus.

Tyttäreni sanoi sitä samaa minulle tänään, kun olin tosiaan ostanut ne 2 valkoista ihan tavallista suojaruukkua kukille ja sitten päätin, että ne on liian tavallisia ja siistejä. Eikös mitä, kaapeista kaivamaan kaikkien sisustajanaisten vakiovarusteisiin kuuluvaa hiekkapaperia. Joka oli loppu. Kauppaan ei nyt jaksaisi lähteä hakemaan, joten iso metallinen viila, tai mikä liekkään nimeltään, työkalupakista ja eikun sillä hinkkaamaa ruukkua tiskipöydän päällä. Kauhea äänihän siitä lähtee. Tytär söi juuri silloin keittiön pöydän ääressä, ja sanoi, että voisitko odottaa edes sen verran, että olen syönyt ja jatkat sitten. Oikeesti, kuinka moni äiti tekee tommosta. Kyllä sä olet outo. Ei siinä mun mielestä ollut mitään outoa?