Muutamaan päivään ei ole tullut kirjoiteltua. Syy on Mustien leskien. Oli pakko katsoa ennakkoon kaikki jaksot Ruudusta. Se on HYVÄ sarja. Suosittelen! Kerrankin on suomessa osattu tehdä mustaa huumoria. Henkilöhahmot ja tarina ovat aivan loistavia. Minä ainakin tykkäsin ihan kybällä.

Pitäisi varmaankin laittaa tuohon alun esittelyyn myös, että telkkariaddikti. Olen nimittäin. Ollut aina. Ihan penskasta saakka olen tuijottanut töllöä erittäin mielelläni. Ensimmäisenä tulee mieleen, kun olimme kaverini kanssa ulkona meidän pihalla ja minulla oli kauhea hätä päästä katsomaan Kallen kiipeilypuuta. Eikö toi kaveri tajua lähteä himaansa??? Olin varmaankin noin 10-11 vuotias. Muistan myöskin katsoneeni vielä pienempänä suomalaisia tv-näytelmiä sekä Hanskia. Ja kaikki lastenohjelmat katsoin melko varmasti.

Se on vähän arveluttavaa kertoa katsovansa paljon televisiota. Se on nimittäin jotenkin rahvaanomaista ja olisiko jopa laiskan ihmisen merkki. Eikö nyt löydy TÄRKEÄMPÄÄ tekemistä kuin katsoa telkkaria. Varmasti löytyy. Mutta kun ei kiinnosta. Kiinnostaa katsoa telkkaria. Sekin on jännää, että suomalainen katsoo keskimäärin 3 tuntia telkkaria päivässä tutkimusten mukaan, mutta kukaan ei taatusti sano töissä seuraavana päivänä, että katsoimpa eilen illalla ihan vaan telkkua kolme tuntia. En pessyt pyykkiä, tehnyt ruokaa, käynyt bodypumpastangajoogaspinningtunneilla, lukenut Sotaa ja Rauhaa, meditoinut ja mennyt nukkumaan yhdeksältä. Ei, katsoin kolme tuntia telkkaria.

Millä saa ajatukset parhaiten pois päivän huolista, ellei katsomalla Emmerdalea. Kyllä omat murheet kutistuu sen kylän ihmisten murheiden rinnalla. Maajussille morsian tulee parhaillaan ja Farmi. Olen tosi-tv ohjelmien ystävä. Kyllä, myönnän sen. Rakastan Big Brotheria. Tänään taisi tulla ensimmäinen mainos, että se tulee taas syksyllä. Hieman jo ehdin pelätä, että se lysti loppui viime kauteen. Saan taas hommata 24/7 ja katsoa sydämeni kyllyydeltä tosi-tv:tä. Jes! Big Brotheriinhan oikein kulminoituu halveksunta tosi-tv ohjelmia kohtaan. Sitä jos katsot, sinulla ei tod ole elämää! Kyllä minulla mielestäni on, ja BB tuo mielenkiintoisen lisän siihen. Monen on vaikea ymmärtää, niiden jotka eivät katso, miten mielenkiintoinen se formaatti on psykologiselta kantilta. Ihan huippu. En tiedä katsovatko nuoremmat ihmiset sitä siksi, että viina virtaa ja saattaa paljas tissi vilahtaa, mutta uskallan väittää, ettei ainakaan minun ikäisiäni katsojia ne asiat kiinnosta, vaan se psykologinen puoli.

Ihminenhän on kiinnostava. En vain useinkaan jaksa ihmisiä livenä kovinkaan pitkään. Siis tuntemattomia ihmisiä. Perhe ja sukulaiset (?) ovat asia erikseen. En saa ihmisistä yleensä energiaa, vaan he tuntuvat vain vievän sitä. Poikkeuksiakin toki on. Jotkut kokevat asian juuri päinvastoin. Siinä saattaa olla yksi syy, miksi katson mieluummin Big Brotheria, kuin juoksen joka ikisellä kansalaisopiston kurssilla (öljyvärimaalauskurssia kokeiltu sekä Hangossa, että Juvalla. Noup!), tai kaiken maailman kissanristiäisissä. Taidan olla epäsosiaalinen introverttierakko.

Television katselemiselta pitää jäädä aikaa toki muuhinkin, kuten lukemiseen, jota aion seuraavaksi tehdä. Alexander Söderbergin Andalusialainen ystävä olisi vuorossa. Palaillaan.