Keittiön tuolit vaivaavat tällä hetkellä mieltäni kovasti. Sohvan lisäksi, mutta sen pistän vielä jonnekin takavasemmalle odottamaan. Kun on saanut tällaisen sisustuskärpäsen pureman, niin se tarkoittaa sitä, että koskaan ei ole oikein täysin tyytyväinen kotiinsa. Aina kun yhden asian saa korjattua ja muutettua mieleisekseen, löytyy toinen karmea epäkohta. Päättymätön kierre. Ja se tapahtuu hetkessä. Eilen keittiöntuolit olivat ihan ok, tänään ne ovat niin järkyttävät, että ihmettelee kuinka niitä on kestänytkin katsella näin kauan.

Ruokapöydän tuoleina on tällä hetkellä Muurahais- ja Seiskatuoleja muistuttavat halvat Pepper kopiot. Tuoleja on vain kaksi kappaletta, koska pöydän toisella sivulla on puinen sohva. Kaksi kivaa ja kaunista tuolia pitäisi siis saada. Jos varaa olisi ostaa mitkä tuolit tahansa, valitsisin luultavasti jonkin näistä kolmesta.

Eames%20DSR-normal.jpg 

Tapiovaara%20Domus-normal.jpg

artek%2066-normal.jpg

Ensimmäinen on Eamesin DSR, toinen Tapiovaaran Domus ja kolmas Artekin tuoli nr. 66. Olen pitkään haaveillut Eamesien tuoleista, mutta mieli alkaa kallistua pikkuhiljaa enemmän Domuksen ja 66:sen suuntaan kuitenkin. Yhtäkään näistä tuoleista ei ole tosiaankaan varaa hankkia, hyvä että edes varaa haaveilla. Domus on varsin hintava, eivätkä kaksi muutakaan jää pahasti jälkeen. Olisiko siis olemassa jokin klassikko, joka olisi kiva ja edullinen...  

Tapiovaara%20Fanett-normal.jpg

Ilmari Tapiovaaran Fanett. Pinnatuoli on niin tutun näköinen tuoli monelle, ettei sitä klassikoksi tai mitenkään erityiseksi ajattele. Tuolista on valmistettu paljon kopioita, mutta Askon valmistamat Fanett-tuolit tunnistaa yleensä Askon lapusta istuimen alla tai leimasta. Asko valmisti tuoleja miljoona kappaletta, joten monessa Suomalaisessa keittiössä on näillä tuoleilla istuttu ja istutaan edelleen. Aidossa Fanett-tuolissa on kuusi pinnaa, istuinosan etureuna kartuu alaspäin ja istuinosassa on kuoppa. Alkuperäisessä mallissa istuinosa oli jalopuuviilua ja muut osat maalattu mustiksi. Tuolin hinta ei liiku tähtitieteellisissä summissa, vaikka kyseessä olisi aitokin yksilö, ja minulle kävisi vallan mainiosti kopiokin. Ei muuta kuin Fanett-tuoleja metsästämään siis.